Viikko takana, miljoona edessä

Aaah, mikä täydellinen aurinkoinen sunnuntaiaamu pienelle markkinakiertelylle! :) 

Viikko Bristolia takana, ja vihdoin alkaa tuntua siltä että alan oikeasti asettumaan tänne. Tosin, katsotaan sitä vielä uudestaan ensi viikolla, kun koulussa päästään oikeasti tositoimiin, välillä kun on nytkin haastetta pysya asioista kärryillä! Onneksi pääsin ilmoittautumaan ylimääräiselle englanninkielen kurssille, ehkä sen avulla pääsen vielä tästä enkunkielen kammosta eroon. Kurssit vaikuttavat muuten mielenkiintoisilta, ja sketchbook työskentely on ihan älyttömän hauskaa. Välillä tunnen itseni varsinaiseksi hiirulaiseksi, kun sulkeudun koko illaksi pieneen huoneeseeni piirtää tihrustamaan, mutta toisaalta, ihanaa että voi käyttää ajan johonkin kehittävään sen sijaan että istuisin sohvalla tuijottamassa Salattuja Elämiä. Ympäristö täällä on kyllä omiaan saamaan luovuuden valloilleen.

Eilen kävin ensimmäisessä joogassa täällä, joka onnekseni järjestetään ihan kiven heiton päässä, suositulla Tobacco Factorylla. Tobacco Factorylta löysin itseni tänäänkin (ja tulen luultavasti löytämään joka ainoa lauantai ja sunnuntai), koska joka sunnuntai siellä järjestetään myös aiva mahtava Sunnuntaitori, joka on täynnä tuoreita, käsintehtyjä paikallisia herkkuja, vintagevaatteita, koruja, sisustusta, antiikkia, kukkia, kaikkea... Ah, unelmapaikka! Lisäksi lukematon määrä erilaista taide-, urheilu- ja kulttuuritoimintaa saman katon alla. Oli myös ihana huomata, että täällä esimerkiksi urheilu- ja harrastustoimista on edullisempaa kuin Suomessa. Useilla tanssi- ja joogatunneilla pääsee käymään ainoastaan viidellä punnalla/tunti, kun Suomessa saa pulittaa lähes kolminkertaisen hinnan kertakäynnistä.

Torilta löysin taas tietysti kaikkea kivaa... kuten ihanan käsinmaalatun sisustustaulun osuvilla sanoilla. Välillä koti-ikävän iskiessä tosiaan tuntuu pahalta tovin aikaa. Kunnes on aika jatkaa tätä jännittävää matkaa hymysuin eteenpäin, ja vain... hymyillä :) Täällä hymysuin kulkeminen on oikeastaan aika helppoa, koska jos joskus koitan täällä edetä Suomessa tyypilliseen tapaan, katse maahan suunnattuna ja välinpitämättömänä, joku vastaantulija huutaa ennemmin tai myöhemmin auton ikkunasta hyvät huomenet, tai jopa kysyy, onko kaikki hyvin.

Taulun lisäksi löysin upean 60-luvun villakangaskeepin, sekä käsintehtyjä falafelejä, NAM!

Eilen sain vihdoin lopullisen huoneeni, johon pääsin kunnon siivouksen jälkeen asettumaan taloksi. Bristolissa on paljon opiskelijoita, joten halpamarketteja ja secondhand kauppoja on paljon. Niistä olenkin löytänyt kaiken hyödyllisen huoneen sisustamiseen, jota opiskelijahuoneessa pystyy tietysti tekemään aika rajallisesti. 

Sekalainen seurakunta puhelinkameräräpsyjä, olkaa hyvä! ;)

Tällaisissa tunnelmissa tänään.

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!