Ylä- ja alamäkeä

Ei voi muuta sanoa kuin että nyt tätä tyttöä koetellaan ja pahasti. Vanha, tuttu vaiva, josta jo luulin puolen vuoden ajan päässeeni eroon, eli krooniset poskiontelontulehdukset, ovat näköjään tänä syksynä tehneet paluun ja kovaa. Edellisen antibiottikuurin loputtua ehdin hädin tuskin sanoa olevani "terve", kun seuraava tauti jo iski päälle, ja täällä sitä ollaan taas sängyn pohjalla. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun kovalla työllä ehdin ainakin jossain määrin saada edellisen sairausajan rästejä kiinni, ja eilen olin vielä niin kiitollinen mahtavasta päivästä, ja kaikesta mielenkiintoisesta mitä saan täällä kokea. 

Jo kahdeksan vuoden ajan enemmän ja vähemmän saman vaivan kanssa kamppailleena olen todella oppinut arvostamaan terveyttä. Oikeastaan mikään ei elämässä ole tärkeämpää kuin terveys, ja ei monikaan asia vaikuta elämän laatuun niin negatiivisesti, kuin terveyden menettäminen. Moni voisi ehkä kuvitella, että eihän poskiontelontulehdus nyt niin elämää suurempi vaiva ole, mutta sitten kun siitä tulee krooninen, ja antibiottikierteestä tulee enemmän sääntö kuin poikkeus, on todella vaikea keskittyä mihinkään täydellä teholla. Kun jatkuvasta tulehduksesta alkaa stressaamaan, on kehokin tulehdukselle alttiimpi, ja kierre on valmis. Tilannetta ei varmasti paranna, kun keho on pumpattu vuosien mittaan niin täyteen antibiotteja, etteivät ne enää edes tehoa pitkällä tähtäimellä, mutta minkäs teet. Antibiottien tuoma ensiapukin tuntuu varteenotettavammalta vaihtoehdolta, kuin sairauden pitkittäminen odottamalla että se menisi ohi itsestään (Eipä ole mennyt vaikka kokeiltu on...). Ystäväni yliopistolla totesi tänään, että "Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ainut joka meistä huolehtii terveydestään kuin vimmattu, on ainut joka on jatkuvasti sairas". Kyllähän sitä luulisi että terveet elämäntavat ja terveys kulkisi jotenkin käsi kädessä. Itse olen aina ollut terveydestä kiinnostunut, noudattanut terveitä elämäntapoja ja perehtynyt muutenkin hyvinvointiin liittyviin asioihin paljon. Silti ystäväni täällä, jotka elävät päivittäin lähinnä muffinseilla, valkoisella toastilla ja perunalastuilla, porskuttavat eteenpäin sairastumatta ikinä edes tavis flunssaan. En silti ainakaan vielä ole päättänyt kokeilla tätä brittiläistä toast-perunalastu diettiä, se olkoon viimeinen oljenkorteni... ;)

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, jos jollain muullakin vaikka on vastaavanlaisia kokemuksia tai vinkkejä aiheeseen liittyen. Kahden leikkausoperaation, jatkuvien antibiottien ja lukuisien punkteerauksien jälkeen, olen alkanut kyseenalaistamaan koko länsimaisen lääketieteen ratkaisut tähän ongelmaan, ja päättänyt kääntyä homeopaatin puoleen. En ole homeopatiaan aikaisemmin tutustunut, mutta kieltämättä luonnon mukainen ja kokonaisvaltainen hoito kuulostaisi omaan korvaan mieluisammalta vaihtoehdolta, kuin jatkuvat keinotekoiset lääkkeet, jotka tekevät elimistön niille riippuvaiseksi ja tuovat vain tilapäistä tai paikallista helpotusta.

Olipahan pitkä papatus aiheesta. No, täytyy olla kiitollinen, että ennen sairastumista ehdittiin ottamaan ilo irti aurinkoisesta päivästä Bristolissa, ja eilen kävimme upeassa Ashton Courtissa ottamassa testikuvia työn alla olevista paperiasusteistamme. Alla kuvauspäivän saldoa! Burgundin värisen ylä- ja alaosan tein siis paperista, ja työ on osa kouluprojektiamme.

Harmittaa kyllä paljon, että sairastelu on vienyt niin paljon energiaa ja aikaa opinnoilta, kun olisi muuten kaikki into ja draivi nauttia luovasta tekemisestä, ihmisistä, ja kiinnostavasta ympäristöstä. Täytyy kai se uskoa että joku ratkaisu tähän tulehduskierteeseen taas löytyy. Opinnoista ei olisi varaa olla poissa, mutta terveys tulee tietysti aina ennen kaikkea. Tahti on kurssilla kova, ja suuren osan ajasta pää on aivan sekaisin työn ja tekemisen määrästä. Lukukausi meillä jakautuu kahden viikon Taskeihin, ja niiden kahden viikon jälkeen pitää olla aina kasa erilaisia töitä tehtynä ennen seuraavaa Taskia. Käytäntö on lähinnä se, että tutorit antaa Briiffin jokaisen Taskin alussa, ja loppu on itsenäistä puurtamista. Asioista täytyy itse ottaa selvää ja tiedot ja taidot täytyy jostain itse penkoa, eikä varsinaisia oppitunteja juuri ole, satunnaisia workshoppeja ja luentoja lukuun ottamatta. Välillä tuntuu että valtaosa ryhmästä on aina ihan pihalla, minä mukaan lukien. ;)

Terveempää päivää odotellessa taas. Mukavampaa ja terveempää loppuviikkoa kaikille muille!

Värikästä arkea

Toinen viikko Bristolissa alkaa lähenemään loppuaan, ja koulussa on saatu kurssit jo tohinalla käyntiin. Uudestaan ja uudestaan tämä kaupunki saa mut vaan ällistymään. Eilen löysin itseni vuosien tauon jälkeen parisalsatunnilta, missä tunnelma oli kertakaikkiaan katossa. Illan riemukkaiden tunnelmien lomassa mietin, miksi ikinä jätinkään tanssin?! Ehkä siksi että Suomessa moiset harrastukset todella ovat kalliita, eikä yksinkertaisesti ole varaa (eikä sen puoleen aikaakaan), käydä kuntosalilla, joogassa ja vielä tanssitunneilla. Kuukausipalkkahan siihen menisi. Jostakin täytyy karsia. Täällä on aivan mahtavaa juuri se, että ensinnäkin kaikki harrastaminen on todella edullista, ja kaikki on lähellä, joten omaa laiskuuttaan ei voi pistää ainakaan pitkien välimatkojenkaan piikkiin. Entisaikojen suorituspaineet sai myös jättää narikkaan, ilmapiiri tanssitunnilla oli niin ratkiriemukas ja vastaanottavainen ettei voinut muuta kun antaa rytmin viedä ja pitää hauskaa. Eilinen ei varmasti jäänyt viimeiseksi! 

Myös alue, jossa tanssitunnit pidetään, oli hätkähdyttävä. Olin kyllä kuullut Stokes Croftista ja sen maineesta, mutta silti se lumosi mut totaallisesti. Kirjoittelin aiemminkin kuuluisasta Bristolilaisesta katutaiteilijasta, jonka käden jälkeä täällä saa ihailla monin paikoin. No, Stokes Croftissa lähes kaikki pystyssä oleva, asuintaloista liiketiloihin tuntui olevan upeiden taideteosten peitossa. Ainakin pääkaudulla. Boheemi ja rosoinen tunnelma, oikea taiteilijan unelma. Ja kaduilla kävellessä salsan rytmit kaikui Hamilton Housen ikkunoista kauas. Kutsu kuului jo lauantain sanbatunneille, joten saa nähdä kumpi vie voiton, jooga vai samba ;)

Niin, ja secondhand- ja vintagelöydöiltä ei vaan voi välttyä... Musta nahkahame tarttui mukaan Bristolin vanhassa kaupungissa haahuillessani, samoin leobardikuvioinen sifonkipaita alempana. Ruskea heppapaita taas on löytö UFFILTA noin seitsemän vuoden takaa. Opinnoissa kierrätys ja kestävä muoti tuntuu olevan ilmeisen kova sana, mikä on aivan mahtavaa. Toivottavasti jonain päivänä pääsen itsekin luomaan kestäviä vaatteita, joilla on pitkä elämä. 

Aurinkoista, inspiroivaa ja elämyksellistä viikonloppua kaikille!!! :)

Viikko takana, miljoona edessä

Aaah, mikä täydellinen aurinkoinen sunnuntaiaamu pienelle markkinakiertelylle! :) 

Viikko Bristolia takana, ja vihdoin alkaa tuntua siltä että alan oikeasti asettumaan tänne. Tosin, katsotaan sitä vielä uudestaan ensi viikolla, kun koulussa päästään oikeasti tositoimiin, välillä kun on nytkin haastetta pysya asioista kärryillä! Onneksi pääsin ilmoittautumaan ylimääräiselle englanninkielen kurssille, ehkä sen avulla pääsen vielä tästä enkunkielen kammosta eroon. Kurssit vaikuttavat muuten mielenkiintoisilta, ja sketchbook työskentely on ihan älyttömän hauskaa. Välillä tunnen itseni varsinaiseksi hiirulaiseksi, kun sulkeudun koko illaksi pieneen huoneeseeni piirtää tihrustamaan, mutta toisaalta, ihanaa että voi käyttää ajan johonkin kehittävään sen sijaan että istuisin sohvalla tuijottamassa Salattuja Elämiä. Ympäristö täällä on kyllä omiaan saamaan luovuuden valloilleen.

Eilen kävin ensimmäisessä joogassa täällä, joka onnekseni järjestetään ihan kiven heiton päässä, suositulla Tobacco Factorylla. Tobacco Factorylta löysin itseni tänäänkin (ja tulen luultavasti löytämään joka ainoa lauantai ja sunnuntai), koska joka sunnuntai siellä järjestetään myös aiva mahtava Sunnuntaitori, joka on täynnä tuoreita, käsintehtyjä paikallisia herkkuja, vintagevaatteita, koruja, sisustusta, antiikkia, kukkia, kaikkea... Ah, unelmapaikka! Lisäksi lukematon määrä erilaista taide-, urheilu- ja kulttuuritoimintaa saman katon alla. Oli myös ihana huomata, että täällä esimerkiksi urheilu- ja harrastustoimista on edullisempaa kuin Suomessa. Useilla tanssi- ja joogatunneilla pääsee käymään ainoastaan viidellä punnalla/tunti, kun Suomessa saa pulittaa lähes kolminkertaisen hinnan kertakäynnistä.

Torilta löysin taas tietysti kaikkea kivaa... kuten ihanan käsinmaalatun sisustustaulun osuvilla sanoilla. Välillä koti-ikävän iskiessä tosiaan tuntuu pahalta tovin aikaa. Kunnes on aika jatkaa tätä jännittävää matkaa hymysuin eteenpäin, ja vain... hymyillä :) Täällä hymysuin kulkeminen on oikeastaan aika helppoa, koska jos joskus koitan täällä edetä Suomessa tyypilliseen tapaan, katse maahan suunnattuna ja välinpitämättömänä, joku vastaantulija huutaa ennemmin tai myöhemmin auton ikkunasta hyvät huomenet, tai jopa kysyy, onko kaikki hyvin.

Taulun lisäksi löysin upean 60-luvun villakangaskeepin, sekä käsintehtyjä falafelejä, NAM!

Eilen sain vihdoin lopullisen huoneeni, johon pääsin kunnon siivouksen jälkeen asettumaan taloksi. Bristolissa on paljon opiskelijoita, joten halpamarketteja ja secondhand kauppoja on paljon. Niistä olenkin löytänyt kaiken hyödyllisen huoneen sisustamiseen, jota opiskelijahuoneessa pystyy tietysti tekemään aika rajallisesti. 

Sekalainen seurakunta puhelinkameräräpsyjä, olkaa hyvä! ;)

Tällaisissa tunnelmissa tänään.

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! 

Uuden alku

Nyt kun on (vielä) aikaa kirjoitella, niin kirjotellaan nyt sitten oikein kunnolla. 

Tänään oli tosiaan ensimmäinen päivä UWE:n yliopistolla, ja luojan kiitos, kaikki se karsea pelko ja jännitys mikä tähän asti on kalvanut mieltä, raukesi! Opetustiimi vaikutti ihan mielettömän sympaattiselta ja ystävälliseltä, ja on huojentava tietää, että tukea ja apua on tarjolla yllin kyllin, oli asia sitten minkälainen tahansa. Oli myös lohduttava huomata, että en tosiaankaan ollut tänään ainut ihminen, jota jännittää. ;) Tutustuin heti mukavaan tyttöön luokallani, jonka kanssa päädyimme koulun jälkeen syömään, kahvittelemaan ja shoppailemaan. Eilen en pitänyt yhtään mahdottomana ajatusta, että lennän ensi viikolla ensimmäisellä lennolla takaisin kotiin, mutta tänään mieli on intoa täynnä, ja taidanpa antaa Bristolille vielä uuden mahdollisuuden. 

Ihmiset ovat aivan ällistyttävän ystävällisiä täällä. Tänään minulla ei ollut hajuakaan, miten päästä keskustasta takaisin kämpille, mutta ei mennyt hetkeäkään, kun ystävällinen britti tuli tarjoamaan ilmaista autokyytiä suoraan kotiovelle. Paljon ystävällisempää kohtelua en olisi voinut toivoa. Kaupunki on aivan mieletön, ja nyt tosiaan tiedän, mistä ihmiset puhuivat kun sanoivat, että Bristolissa on luonnetta. Huikeaa katutaidetta on joka puolella, siis ihan joka paikassa. Idyllisiä kahviloita ja ravintoloita riittää, ja yliopistolle voin kävellä viihtyisän puiston halki. Minulla on tietysti myös luontainen vainu haistaa kaikki secondhand- ja vintageliikkeet lähistölläni, ja niitä täällä totisesti riittää. Eilen eksyin koti-ikävissäni valtavalle vintagetorille, missä ihana myyjä sai piristävillä sanoillaan koti-ikävän hälvenemään, ja kaikenlisäksi antoi huikeat alennukset aivan täydellisestä mekosta. Täällä olen huomannut, miten suuri vaikutus täysin tuntemattoman ihmisen pienillä sanoilla ja teoilla voi olla omaan mielialaan. 

Talo jossa asun voisi olla kuin unelmieni täyttymys. On holvikaaria, vanhanaikainen takka olohuoneessa ja niin edelleen, mutta valitettavasti sen kyllä huomaa että talo on ollut opiskelijoiden asuttavana pitkään. Siisteydessä olisi toivomisen varaa, ja väliaikaisessa huoneessani on kylmempi kuin ulkona. (Maltan tuskin odottaa talvikuukausia...) Onneksi lopullinen huoneeni vapautuu loppuviikosta, jolloin pääsen oikeasti paremmin asettumaan taloksi. 

Jatkossa tulen varmasti ottamaan enemmän kuvia, ja kerrottavaa arjesta varmasti riittää. Vielä en tietenkään tiedä mitä tuleman pitää, koti-ikävä varmasti tulee vaivaamaan ja haasteita tulee olemaan, mutta juuri nyt, tässä hetkessä olen ihan mielettömän inspiroitunut ja kiitollinen siitä, että saan olla täällä, kaupungissa missä ei menoa ja meininkiä puutu!

Hyvää viikkoa kaikille!