Huh... on se hassua, että lomamatkalla harvemmin iskee koti-ikävä, mutta täällä ensimmäisiä päiviä Bristolissa viettäessäni ja miettiessäni, että suunnitelmien mukaan olen seuraavan kerran Suomessa vasta jouluna, niin tilanne on aivan toinen. Itku meinaa tulla tämän tästä, kun kaikki ihmisistä ja ympäristöstä, asuntoon ja ensi viikon aikatauluihin on täysin vierasta ja tuntematonta. Vatsa on aivan sekaisin jännityksestä ja tunteet vaihtelee pakokauhusta odottavaan innostukseen. Ja vaikka kuvittelin että kyllä mä nyt englannin kielen handlaan, niin kaikkien maailman murteiden ja aksenttien kanssa kommunikointi tuntuu kyllä ajoittain siltä että hepreaa yrittäisi ymmärtää. Ostamani ruoat oli aamulla jääkaapista hävinneet, mikä harmitti paljon. Vastapainoksi taas esimerkiksi taksikusi pisti viiden punnan jälkeen mittarin kiinni kun sanoin että minulla ei ole enempää käteistä(matka olisi oikeasti tullut maksamaan varmasti lähemmäs kahtakymmentä puntaa), mutta onneksi edes ihana taksikuski ja monet muut tuntemattomat ihmiset ovat tehneet omalta osaltaan olon kotoisaksi.
Koti-ikävän nimissä palaan nyt kuitenkin vielä aikaan ennen Bristoliin tuloani. Viimeinen viikko ennen muuttoa oli kaiken lisäksi sellaista hässäkkää, ettei blogin kirjoittamiselle ollut aikaa. Teimme juuri ennen lähtöäni seikkailumielisen reppureissun Thaimaaseen. Rinkat selässä ja ilman minkäänlaista matkasuunnitelmaa tai ennakkobookkauksia, kolusimme Bangkokin, Koh Samuin, Koh Panganin, Koh Taon ja Hua Hinin. Liikkuminen paikasta toiseen on tehty Thaimaassa helpoksi, ja lentäen tai lauttan tai bussin kyydissä köröttäen oli helppo vaihtaa paikkaa lyhyelläkin varoituajalla. Majoitukien osalta näimme kaikkea sadan neliön sviitistä pilvenpiirtäjän huipulla, torakoita kuhisevaan bungaloviin ja kummittelevaan majataloon. Halusimme aktiivisen ja monipuolisen reissun, ja vuokrasimme jokaisella saarella skootterin, jonka selästä oli helppo koluta paikkoja ja nähdä paikallista elämää. Lisäksi teimme paljon vene- ja patikointiretkiä kansallispuistoihin, viidakkoihin sekä snorklailemaan. Koh Taolla suunnitelmiin kuului sukelluskurssin käyminen, mutta harmikseni jouduimme sen jättämään väliin poskiontelovaivojeni vuoksi. Norsuratsastuksiin kieltäydyimme menemästä norsujen surkean kohtelun vuoksi, ja toivon että tietoisuus aiheesta lisääntyisi muutenkin muutenkin. Reissu oli kyllä kaikin puolin onnistunut, ja unohtumaton kokemus. Erityisesti lämpöä, merenalaista värikästä maailmaa, sekä ruokia ja hedelmiä jäi mieletön ikävä.
Heti matkan jälkeen olikin aika viettää läksiäisiäni, jotka järjestettiin aivan ihanssa Herkkutalossa, Helsingin Kruunuhaassa. Oli ihanaa päästä viettämään aikaa vielä rakkaiden ihmisten seurassa, ja täällä kaukana kotoa on lohduttava tietää olevansa aina tervetullut takaisin Suomeen.
Nyt, nokka pystyyn ja jatkamaan sopeutumista.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
:)





































.jpg)

