Bristolin kuulumisia!

Vihdoinkin, pitkän tauon jälkeen taas blogin äärellä! 

Ratkiriemukas perjantai-ilta ja tyttöenergian täyteinen lauantai takana, ja pysähdyin taas kerran miettimään miten siistiä on, että olen uskaltanut poistua omalta mukavuusalueelta lähtiessäni tänne! Tuntuu, että olen jo nyt oppinut niin paljon uutta monessa mielessä, ja tutustunut ihan huikeisiin ihmisiin. Viikon päivät menevät yliopistolla huhkiessa aamusta iltaan, mutta suurikaan työmäärä ei harmita, kun oppimisen ilo on niin suuri. Tuntuu, että olen vihdoin päässyt täydellä teholla toteuttamaan itseäni. Asunto- ja terveyshuolet toki välillä mietityttävät, mutta pakko vain luottaa siihen että kyllä se ratkaisu vielä niihinkin asioihin löytyy. 

Kiireisen viikon päätteeksi päätimme tänään vain chillata ja nauttia aurinkoisesta Bristolista tyttöjen kanssa. Käytiin kuvailemassa upeassa ja tunnelmallisessa Ashton Courtissa, parannettiin maailmaa kuuman kaakaon kera, ja syötiin ulkona. 

Muotiviestintää opiskelevan ystäväni kanssa innostuttiin kuvailemaan oikein urakalla, joten kerrankin on kuvamateriaalia mitä lisätä blogiin, jeee! 

Hame ja musta poolopaita ovat löytöjä hyväntekeväisyyskirpputoreilta täältä kotinurkilta Southvillesta, leobardikuvioinen 80-luvun sifonkijakku on kahden viikon takainen vintagelöytö Lontoosta, nahkakorkkarit ja aurinkolasit ovat löytöjä Lontoon Portobello Roadilta ja Michael Korsin laukku joululahja poikaystävältä. Tajusin, että multa ei oikeastaan montaa EI-kierrätettyä vaatekappaletta kaapista löydykään, mikä ei kyllä harmita yhtään, nyt kun opintojen puitteissa tutkin pikamuotiteollisuuden ympäristövaikutuksia syvällisemmin. Ostakaa kierrätettyä ihmiset!!!!!! Ja panostakaa kestävyyteen, terveisin Jeesustelija Veera. ;)

Alla myös vähän opiskelu-kuulumisia. Kuvia sketchbookista ja suunnitteluprosessista. Olen ihan intopiukeena meidän tämän hetkisestä projektista, deadlineen on vielä kuukausi, joten saapi nähdä mihin tämä näperrys ja piperrys johtaa! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

Joululomailua

Loma Suomessa alkaa olemaan puolessa välissä ja ihmettelenkin että miten nopeati nämä viikot ovat oikein hurahtaneet?! Tulin Bristolista Suomeen jo kaksi viikkoa suunniteltua aikaisemmin pitkittyneen sairastelun vuoksi, ja loma on tosiaan tehnyt hyvää rankan syksyn jälkeen. Onnekseni pääsin kursseista läpi vaikka töitä sairastelun vuoksi puuttuikin, ja sain sen puolesta huokaista helpotuksesta. Ensimmäiset lomaviikot menivät korvapoliklinikalla juostessa, ja vihdoin, lukuisten punkteerausten jälkeen alkaa olo pikkuhiljaa kohenemaan. Lomalla olen koittanut ottaa erityisen rennosti, nukkua pitkään, ja keskittyä omaan terveyteen.Vaikka syksy on ollut pääasiassa innostavaa aikaa, niin on siihen myös kuulunut hurja määrä stressiä, joten marsipanimuumien väkertäminen, laulaminen, sekä kummipojan ja ystävien näkeminen on hyvin terapeuttista kaiken hässäkän jälkeen. 

Kahden maan väliä suhatessa on kyllä omat haasteensa. Tuntuu, että Britolissa oli jatkuvasti ikävä oman kodin rauhaa, asioiden toimivuutta ja perhettä. Suomessa huomaan taas ikävöiväni luovaa tekemistä ja Bristolin positiivista energiaa. No, ehkäpä tähän vaihteluvuuteen tottuu ajan kanssa ja oppii suhtautumaan vähemmällä stressillä. 

Alla viime viikkojen tunnelmia, sketchbooktöitä, löytöjä ja väkerryksiä kuvien muodossa. Pinkki helmikaulakoru, korkkarikorvikset ja korkeavyötäröinen 80-luvun henkselimekko ovat kaikki löytöjä iki-ihanasta Mereijasta, minne kaikkien kotimaista designia ja secondhand löytöjä rakastavien kannattaakin suunnata, sillä jatkossa putiikin valikoimassa tulee näkymään myös meikäläisen käden jälki! :)

Koska vaatevaintojeni eettisyys on noussut entistäkin tärkeämmäksi asiaksi minulle viime aikoina, käyn vaatekaupoissa nykyään enää äärimmäisen harvoin. Mustaa laukkua ja nilkkureita lukuun ottamatta asukuvien kaikki tuotteet ovat kierrätettyjä. 

Tänään vietin oikein kunnon verkkaripäivän kotona siivoten, terveellisiä raakaherkkuja väsäten, ja siskon kanssa marsipaanimuumeja askarrellen. Lomaa parhaimmillaan! :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Syntymäpäivätunnelmia

Huoh... Kaukana ovat ne ajat jolloin ehdin täällä vielä illat käyttämään tanssitunneilla! Koko arki on kääntynyt päälaelleen sen jälkeen, kun sairastuminen vei minut sängyn pohjalle kaiken kaikkiaan lähes kolmeksi viikoksi. Tahti yliopistolla on kova ja töitä on aivan järkyttävästi. Sairastumisen jälkeen olen saanut käyttää joka ainoan sekunnin vapaa-ajastani koulutöissä kiinni ottamiseen, ja stressi osittain vain edesauttaa sairauden pitkittymistä. Mielialat mulla vaihtelee täällä kun teini-ikäisellä kutkuttavasta innostuksesta syvimpään epätoivoon. Kiireessä ja paineessa en tosiaankaan ole luovimmillani, vaan tuntuu että alisuoritan tällä hetkellä keiken vaan sillä asenteella, että kunhan olisi jotain palautettavaa deadline -päivänä. Vaikeimmilla hetkillä koitan pitää tavoitteet ja tulevaisuuden mielessä, vaikka miten tekisi mieli varata liput Suomeen ja palata takaisin tuttuun ja turvalliseen. Koti-ikävä, sairastaminen ja stressi ei tosiaan ole mikään mukava yhdistelmä, mutta asioilla onneksi on yleensä tapana järjestyä. 

Viikonloppuna sain kauan odotetun irtioton arjesta ja stressistä, kun poikaystäväni tuli käymään ja vei minut koko viikonlopuksi Lontooseen juhlimaan 25-vuotis synttäreitäni. Edeltävät viikot olen ollut niin stressin riuduttama, että olen hädin tuskin saanut syötyä, joten oli aivan täydellistä vain syödä ulkona, nauttia ruoasta, viinistä ja erityisesti seurasta, jota olin ehtinyt ikävöidä jo lähes kaksi kuukautta. Varasimme hotellin ennestään tutuilta huudeilta Hyde Parkin kulmilta, ja otettiin aurinkoisesta Lontoosta kaikki irti. Pienestä pitäen olen rakastanut Lontoota, ja kerta toisensa jälkeen hullaannun sen lumouksesta uudestaan. Lauantaina suunnattiin yhteen suosikkipaikoistani Lontoossa, eli Portobello Roadille, joka on enemmän kuin paratiisi tällaiselle vintagen ja secondhandin suurkuluttajalle. Illemmalla käytiin kävelemässä Thamesin varrella, ja katsomassa yksi West Endin huikeista musikaaleista. Voisiko parempaa synttärijuhlintaa toivoa?! Sunnuntaina suunnattiin Oxford Streetille shoppailemaan, minun ollessa vaihteeksi lähinnä makutuomarin roolissa.

Sunnuntai-iltana lähdin kohti Bristolia aika haikeissa tunnelmissa. Itkuisen ja loputtomalta tuntuvan bussimatkan jälkeen kotiin paluuta piristi onneksi kasa paketteja, sekä käsin tehty kakku ja kukat kämppiksiltä.  Koti-ikävä on kovempi kuin koskaan, mutta kohta voi onneksi jo alkaa laskemaan päiviä jouluun. Ihana synttäriviikonloppu on arkistoitu mieleen onnellisten muistojen kansioon, ja jonain päivänä toivon mukaan muistelen tätä kaikkea, koti-ikävineen ja haastavuuksineen mahtavana kokemuksena. 

Ihanaa viikkoa kaikille!