Bristolin kuulumisia!

Vihdoinkin, pitkän tauon jälkeen taas blogin äärellä! 

Ratkiriemukas perjantai-ilta ja tyttöenergian täyteinen lauantai takana, ja pysähdyin taas kerran miettimään miten siistiä on, että olen uskaltanut poistua omalta mukavuusalueelta lähtiessäni tänne! Tuntuu, että olen jo nyt oppinut niin paljon uutta monessa mielessä, ja tutustunut ihan huikeisiin ihmisiin. Viikon päivät menevät yliopistolla huhkiessa aamusta iltaan, mutta suurikaan työmäärä ei harmita, kun oppimisen ilo on niin suuri. Tuntuu, että olen vihdoin päässyt täydellä teholla toteuttamaan itseäni. Asunto- ja terveyshuolet toki välillä mietityttävät, mutta pakko vain luottaa siihen että kyllä se ratkaisu vielä niihinkin asioihin löytyy. 

Kiireisen viikon päätteeksi päätimme tänään vain chillata ja nauttia aurinkoisesta Bristolista tyttöjen kanssa. Käytiin kuvailemassa upeassa ja tunnelmallisessa Ashton Courtissa, parannettiin maailmaa kuuman kaakaon kera, ja syötiin ulkona. 

Muotiviestintää opiskelevan ystäväni kanssa innostuttiin kuvailemaan oikein urakalla, joten kerrankin on kuvamateriaalia mitä lisätä blogiin, jeee! 

Hame ja musta poolopaita ovat löytöjä hyväntekeväisyyskirpputoreilta täältä kotinurkilta Southvillesta, leobardikuvioinen 80-luvun sifonkijakku on kahden viikon takainen vintagelöytö Lontoosta, nahkakorkkarit ja aurinkolasit ovat löytöjä Lontoon Portobello Roadilta ja Michael Korsin laukku joululahja poikaystävältä. Tajusin, että multa ei oikeastaan montaa EI-kierrätettyä vaatekappaletta kaapista löydykään, mikä ei kyllä harmita yhtään, nyt kun opintojen puitteissa tutkin pikamuotiteollisuuden ympäristövaikutuksia syvällisemmin. Ostakaa kierrätettyä ihmiset!!!!!! Ja panostakaa kestävyyteen, terveisin Jeesustelija Veera. ;)

Alla myös vähän opiskelu-kuulumisia. Kuvia sketchbookista ja suunnitteluprosessista. Olen ihan intopiukeena meidän tämän hetkisestä projektista, deadlineen on vielä kuukausi, joten saapi nähdä mihin tämä näperrys ja piperrys johtaa! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

Joululomailua

Loma Suomessa alkaa olemaan puolessa välissä ja ihmettelenkin että miten nopeati nämä viikot ovat oikein hurahtaneet?! Tulin Bristolista Suomeen jo kaksi viikkoa suunniteltua aikaisemmin pitkittyneen sairastelun vuoksi, ja loma on tosiaan tehnyt hyvää rankan syksyn jälkeen. Onnekseni pääsin kursseista läpi vaikka töitä sairastelun vuoksi puuttuikin, ja sain sen puolesta huokaista helpotuksesta. Ensimmäiset lomaviikot menivät korvapoliklinikalla juostessa, ja vihdoin, lukuisten punkteerausten jälkeen alkaa olo pikkuhiljaa kohenemaan. Lomalla olen koittanut ottaa erityisen rennosti, nukkua pitkään, ja keskittyä omaan terveyteen.Vaikka syksy on ollut pääasiassa innostavaa aikaa, niin on siihen myös kuulunut hurja määrä stressiä, joten marsipanimuumien väkertäminen, laulaminen, sekä kummipojan ja ystävien näkeminen on hyvin terapeuttista kaiken hässäkän jälkeen. 

Kahden maan väliä suhatessa on kyllä omat haasteensa. Tuntuu, että Britolissa oli jatkuvasti ikävä oman kodin rauhaa, asioiden toimivuutta ja perhettä. Suomessa huomaan taas ikävöiväni luovaa tekemistä ja Bristolin positiivista energiaa. No, ehkäpä tähän vaihteluvuuteen tottuu ajan kanssa ja oppii suhtautumaan vähemmällä stressillä. 

Alla viime viikkojen tunnelmia, sketchbooktöitä, löytöjä ja väkerryksiä kuvien muodossa. Pinkki helmikaulakoru, korkkarikorvikset ja korkeavyötäröinen 80-luvun henkselimekko ovat kaikki löytöjä iki-ihanasta Mereijasta, minne kaikkien kotimaista designia ja secondhand löytöjä rakastavien kannattaakin suunnata, sillä jatkossa putiikin valikoimassa tulee näkymään myös meikäläisen käden jälki! :)

Koska vaatevaintojeni eettisyys on noussut entistäkin tärkeämmäksi asiaksi minulle viime aikoina, käyn vaatekaupoissa nykyään enää äärimmäisen harvoin. Mustaa laukkua ja nilkkureita lukuun ottamatta asukuvien kaikki tuotteet ovat kierrätettyjä. 

Tänään vietin oikein kunnon verkkaripäivän kotona siivoten, terveellisiä raakaherkkuja väsäten, ja siskon kanssa marsipaanimuumeja askarrellen. Lomaa parhaimmillaan! :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Ylä- ja alamäkeä

Ei voi muuta sanoa kuin että nyt tätä tyttöä koetellaan ja pahasti. Vanha, tuttu vaiva, josta jo luulin puolen vuoden ajan päässeeni eroon, eli krooniset poskiontelontulehdukset, ovat näköjään tänä syksynä tehneet paluun ja kovaa. Edellisen antibiottikuurin loputtua ehdin hädin tuskin sanoa olevani "terve", kun seuraava tauti jo iski päälle, ja täällä sitä ollaan taas sängyn pohjalla. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun kovalla työllä ehdin ainakin jossain määrin saada edellisen sairausajan rästejä kiinni, ja eilen olin vielä niin kiitollinen mahtavasta päivästä, ja kaikesta mielenkiintoisesta mitä saan täällä kokea. 

Jo kahdeksan vuoden ajan enemmän ja vähemmän saman vaivan kanssa kamppailleena olen todella oppinut arvostamaan terveyttä. Oikeastaan mikään ei elämässä ole tärkeämpää kuin terveys, ja ei monikaan asia vaikuta elämän laatuun niin negatiivisesti, kuin terveyden menettäminen. Moni voisi ehkä kuvitella, että eihän poskiontelontulehdus nyt niin elämää suurempi vaiva ole, mutta sitten kun siitä tulee krooninen, ja antibiottikierteestä tulee enemmän sääntö kuin poikkeus, on todella vaikea keskittyä mihinkään täydellä teholla. Kun jatkuvasta tulehduksesta alkaa stressaamaan, on kehokin tulehdukselle alttiimpi, ja kierre on valmis. Tilannetta ei varmasti paranna, kun keho on pumpattu vuosien mittaan niin täyteen antibiotteja, etteivät ne enää edes tehoa pitkällä tähtäimellä, mutta minkäs teet. Antibiottien tuoma ensiapukin tuntuu varteenotettavammalta vaihtoehdolta, kuin sairauden pitkittäminen odottamalla että se menisi ohi itsestään (Eipä ole mennyt vaikka kokeiltu on...). Ystäväni yliopistolla totesi tänään, että "Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ainut joka meistä huolehtii terveydestään kuin vimmattu, on ainut joka on jatkuvasti sairas". Kyllähän sitä luulisi että terveet elämäntavat ja terveys kulkisi jotenkin käsi kädessä. Itse olen aina ollut terveydestä kiinnostunut, noudattanut terveitä elämäntapoja ja perehtynyt muutenkin hyvinvointiin liittyviin asioihin paljon. Silti ystäväni täällä, jotka elävät päivittäin lähinnä muffinseilla, valkoisella toastilla ja perunalastuilla, porskuttavat eteenpäin sairastumatta ikinä edes tavis flunssaan. En silti ainakaan vielä ole päättänyt kokeilla tätä brittiläistä toast-perunalastu diettiä, se olkoon viimeinen oljenkorteni... ;)

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, jos jollain muullakin vaikka on vastaavanlaisia kokemuksia tai vinkkejä aiheeseen liittyen. Kahden leikkausoperaation, jatkuvien antibiottien ja lukuisien punkteerauksien jälkeen, olen alkanut kyseenalaistamaan koko länsimaisen lääketieteen ratkaisut tähän ongelmaan, ja päättänyt kääntyä homeopaatin puoleen. En ole homeopatiaan aikaisemmin tutustunut, mutta kieltämättä luonnon mukainen ja kokonaisvaltainen hoito kuulostaisi omaan korvaan mieluisammalta vaihtoehdolta, kuin jatkuvat keinotekoiset lääkkeet, jotka tekevät elimistön niille riippuvaiseksi ja tuovat vain tilapäistä tai paikallista helpotusta.

Olipahan pitkä papatus aiheesta. No, täytyy olla kiitollinen, että ennen sairastumista ehdittiin ottamaan ilo irti aurinkoisesta päivästä Bristolissa, ja eilen kävimme upeassa Ashton Courtissa ottamassa testikuvia työn alla olevista paperiasusteistamme. Alla kuvauspäivän saldoa! Burgundin värisen ylä- ja alaosan tein siis paperista, ja työ on osa kouluprojektiamme.

Harmittaa kyllä paljon, että sairastelu on vienyt niin paljon energiaa ja aikaa opinnoilta, kun olisi muuten kaikki into ja draivi nauttia luovasta tekemisestä, ihmisistä, ja kiinnostavasta ympäristöstä. Täytyy kai se uskoa että joku ratkaisu tähän tulehduskierteeseen taas löytyy. Opinnoista ei olisi varaa olla poissa, mutta terveys tulee tietysti aina ennen kaikkea. Tahti on kurssilla kova, ja suuren osan ajasta pää on aivan sekaisin työn ja tekemisen määrästä. Lukukausi meillä jakautuu kahden viikon Taskeihin, ja niiden kahden viikon jälkeen pitää olla aina kasa erilaisia töitä tehtynä ennen seuraavaa Taskia. Käytäntö on lähinnä se, että tutorit antaa Briiffin jokaisen Taskin alussa, ja loppu on itsenäistä puurtamista. Asioista täytyy itse ottaa selvää ja tiedot ja taidot täytyy jostain itse penkoa, eikä varsinaisia oppitunteja juuri ole, satunnaisia workshoppeja ja luentoja lukuun ottamatta. Välillä tuntuu että valtaosa ryhmästä on aina ihan pihalla, minä mukaan lukien. ;)

Terveempää päivää odotellessa taas. Mukavampaa ja terveempää loppuviikkoa kaikille muille!

Syntymäpäivätunnelmia

Huoh... Kaukana ovat ne ajat jolloin ehdin täällä vielä illat käyttämään tanssitunneilla! Koko arki on kääntynyt päälaelleen sen jälkeen, kun sairastuminen vei minut sängyn pohjalle kaiken kaikkiaan lähes kolmeksi viikoksi. Tahti yliopistolla on kova ja töitä on aivan järkyttävästi. Sairastumisen jälkeen olen saanut käyttää joka ainoan sekunnin vapaa-ajastani koulutöissä kiinni ottamiseen, ja stressi osittain vain edesauttaa sairauden pitkittymistä. Mielialat mulla vaihtelee täällä kun teini-ikäisellä kutkuttavasta innostuksesta syvimpään epätoivoon. Kiireessä ja paineessa en tosiaankaan ole luovimmillani, vaan tuntuu että alisuoritan tällä hetkellä keiken vaan sillä asenteella, että kunhan olisi jotain palautettavaa deadline -päivänä. Vaikeimmilla hetkillä koitan pitää tavoitteet ja tulevaisuuden mielessä, vaikka miten tekisi mieli varata liput Suomeen ja palata takaisin tuttuun ja turvalliseen. Koti-ikävä, sairastaminen ja stressi ei tosiaan ole mikään mukava yhdistelmä, mutta asioilla onneksi on yleensä tapana järjestyä. 

Viikonloppuna sain kauan odotetun irtioton arjesta ja stressistä, kun poikaystäväni tuli käymään ja vei minut koko viikonlopuksi Lontooseen juhlimaan 25-vuotis synttäreitäni. Edeltävät viikot olen ollut niin stressin riuduttama, että olen hädin tuskin saanut syötyä, joten oli aivan täydellistä vain syödä ulkona, nauttia ruoasta, viinistä ja erityisesti seurasta, jota olin ehtinyt ikävöidä jo lähes kaksi kuukautta. Varasimme hotellin ennestään tutuilta huudeilta Hyde Parkin kulmilta, ja otettiin aurinkoisesta Lontoosta kaikki irti. Pienestä pitäen olen rakastanut Lontoota, ja kerta toisensa jälkeen hullaannun sen lumouksesta uudestaan. Lauantaina suunnattiin yhteen suosikkipaikoistani Lontoossa, eli Portobello Roadille, joka on enemmän kuin paratiisi tällaiselle vintagen ja secondhandin suurkuluttajalle. Illemmalla käytiin kävelemässä Thamesin varrella, ja katsomassa yksi West Endin huikeista musikaaleista. Voisiko parempaa synttärijuhlintaa toivoa?! Sunnuntaina suunnattiin Oxford Streetille shoppailemaan, minun ollessa vaihteeksi lähinnä makutuomarin roolissa.

Sunnuntai-iltana lähdin kohti Bristolia aika haikeissa tunnelmissa. Itkuisen ja loputtomalta tuntuvan bussimatkan jälkeen kotiin paluuta piristi onneksi kasa paketteja, sekä käsin tehty kakku ja kukat kämppiksiltä.  Koti-ikävä on kovempi kuin koskaan, mutta kohta voi onneksi jo alkaa laskemaan päiviä jouluun. Ihana synttäriviikonloppu on arkistoitu mieleen onnellisten muistojen kansioon, ja jonain päivänä toivon mukaan muistelen tätä kaikkea, koti-ikävineen ja haastavuuksineen mahtavana kokemuksena. 

Ihanaa viikkoa kaikille!