Bristolin kuulumisia!

Vihdoinkin, pitkän tauon jälkeen taas blogin äärellä! 

Ratkiriemukas perjantai-ilta ja tyttöenergian täyteinen lauantai takana, ja pysähdyin taas kerran miettimään miten siistiä on, että olen uskaltanut poistua omalta mukavuusalueelta lähtiessäni tänne! Tuntuu, että olen jo nyt oppinut niin paljon uutta monessa mielessä, ja tutustunut ihan huikeisiin ihmisiin. Viikon päivät menevät yliopistolla huhkiessa aamusta iltaan, mutta suurikaan työmäärä ei harmita, kun oppimisen ilo on niin suuri. Tuntuu, että olen vihdoin päässyt täydellä teholla toteuttamaan itseäni. Asunto- ja terveyshuolet toki välillä mietityttävät, mutta pakko vain luottaa siihen että kyllä se ratkaisu vielä niihinkin asioihin löytyy. 

Kiireisen viikon päätteeksi päätimme tänään vain chillata ja nauttia aurinkoisesta Bristolista tyttöjen kanssa. Käytiin kuvailemassa upeassa ja tunnelmallisessa Ashton Courtissa, parannettiin maailmaa kuuman kaakaon kera, ja syötiin ulkona. 

Muotiviestintää opiskelevan ystäväni kanssa innostuttiin kuvailemaan oikein urakalla, joten kerrankin on kuvamateriaalia mitä lisätä blogiin, jeee! 

Hame ja musta poolopaita ovat löytöjä hyväntekeväisyyskirpputoreilta täältä kotinurkilta Southvillesta, leobardikuvioinen 80-luvun sifonkijakku on kahden viikon takainen vintagelöytö Lontoosta, nahkakorkkarit ja aurinkolasit ovat löytöjä Lontoon Portobello Roadilta ja Michael Korsin laukku joululahja poikaystävältä. Tajusin, että multa ei oikeastaan montaa EI-kierrätettyä vaatekappaletta kaapista löydykään, mikä ei kyllä harmita yhtään, nyt kun opintojen puitteissa tutkin pikamuotiteollisuuden ympäristövaikutuksia syvällisemmin. Ostakaa kierrätettyä ihmiset!!!!!! Ja panostakaa kestävyyteen, terveisin Jeesustelija Veera. ;)

Alla myös vähän opiskelu-kuulumisia. Kuvia sketchbookista ja suunnitteluprosessista. Olen ihan intopiukeena meidän tämän hetkisestä projektista, deadlineen on vielä kuukausi, joten saapi nähdä mihin tämä näperrys ja piperrys johtaa! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

Sunnuntai suunnittelua

Jes, onneksi huomenna on jo maanantai! Enpä muista että koulun käynti olisi koskaan aikaisemmin ollut näin hauskaa ja inspiroivaa. Nyt, kahden viikon jälkeen tuntuu, että sitä katselee ympärille ihan eri silmillä kuin aikaisemmin. Koko maailmahan suorastaan pursuaa kiinnostavia muotoja, väriyhdistelmiä ja struktuureja. Kuulostan varmaan tärähtäneeltä, mutta olen vain niin innoissani tästä touhusta täällä.

Monena hetkenä täällä olen pysähtynyt miettimään, miten iloinen olen siitä, että uskaltauduin lähteä tutusta ja turvallisesta, toteuttamaan unelmaani. Nuorempana en olisi tähän uskaltautunut, ja monesti on tullut omassa epävarmuudessaan luovuttua omista tavoitteista tai päädyttyä johonkin turvalliseen ja helppoon ratkaisuun. Haasteen tullessa vastaan on ollut helppo vain vaihtaa suntaa sen sijaan että olisi kohdannut oman epävarmuutensa. Aina olen ollut liian epävarma pistämään itseäni likoon, ja on ollut turvallisempaa ajatella, että jos en yritä, en voi epäonnistua. Tuo ajatus on kummitellut takaraivossa liian pitkään ja ollut esteenä liian monessa tilanteessa, joten nyt on aika opetella päästämään siitä pikkuhiljaa irti. Koska, kuuntelemalla itseäni pystyn todennäköisesti olemaan myös parempi muille.

Ja mitä siitä jos astuit harhaan
suoraa tietä ei ollutkaan
sun polkus vie luokse timantin parhaan sen kun poimit vaan 

jos ei joskus virheitä tee
ei tee kai muutakaan
menneisyyden raunioilta
aarteet nostetaan 

Hmmm. Hassua, miten alussa jotenkin ahdistavalta ja sotkuiselta tuntunut majoitus on alkanut ajan kanssa tuntua kodilta, ja kämppikset ystäviltä. Keskiviikkoiltana salsasta kotiin tullessa, huomasin että joku oli jättänyt suklaarasian kiinni mun huoneen oveen. Aika sympaattista, vaikken tiedä vieläkään kuka on yllärin takana. 

Aurinkoista sunnuntain jatkoa!

 :)