Bristolin kuulumisia!

Vihdoinkin, pitkän tauon jälkeen taas blogin äärellä! 

Ratkiriemukas perjantai-ilta ja tyttöenergian täyteinen lauantai takana, ja pysähdyin taas kerran miettimään miten siistiä on, että olen uskaltanut poistua omalta mukavuusalueelta lähtiessäni tänne! Tuntuu, että olen jo nyt oppinut niin paljon uutta monessa mielessä, ja tutustunut ihan huikeisiin ihmisiin. Viikon päivät menevät yliopistolla huhkiessa aamusta iltaan, mutta suurikaan työmäärä ei harmita, kun oppimisen ilo on niin suuri. Tuntuu, että olen vihdoin päässyt täydellä teholla toteuttamaan itseäni. Asunto- ja terveyshuolet toki välillä mietityttävät, mutta pakko vain luottaa siihen että kyllä se ratkaisu vielä niihinkin asioihin löytyy. 

Kiireisen viikon päätteeksi päätimme tänään vain chillata ja nauttia aurinkoisesta Bristolista tyttöjen kanssa. Käytiin kuvailemassa upeassa ja tunnelmallisessa Ashton Courtissa, parannettiin maailmaa kuuman kaakaon kera, ja syötiin ulkona. 

Muotiviestintää opiskelevan ystäväni kanssa innostuttiin kuvailemaan oikein urakalla, joten kerrankin on kuvamateriaalia mitä lisätä blogiin, jeee! 

Hame ja musta poolopaita ovat löytöjä hyväntekeväisyyskirpputoreilta täältä kotinurkilta Southvillesta, leobardikuvioinen 80-luvun sifonkijakku on kahden viikon takainen vintagelöytö Lontoosta, nahkakorkkarit ja aurinkolasit ovat löytöjä Lontoon Portobello Roadilta ja Michael Korsin laukku joululahja poikaystävältä. Tajusin, että multa ei oikeastaan montaa EI-kierrätettyä vaatekappaletta kaapista löydykään, mikä ei kyllä harmita yhtään, nyt kun opintojen puitteissa tutkin pikamuotiteollisuuden ympäristövaikutuksia syvällisemmin. Ostakaa kierrätettyä ihmiset!!!!!! Ja panostakaa kestävyyteen, terveisin Jeesustelija Veera. ;)

Alla myös vähän opiskelu-kuulumisia. Kuvia sketchbookista ja suunnitteluprosessista. Olen ihan intopiukeena meidän tämän hetkisestä projektista, deadlineen on vielä kuukausi, joten saapi nähdä mihin tämä näperrys ja piperrys johtaa! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

Syntymäpäivätunnelmia

Huoh... Kaukana ovat ne ajat jolloin ehdin täällä vielä illat käyttämään tanssitunneilla! Koko arki on kääntynyt päälaelleen sen jälkeen, kun sairastuminen vei minut sängyn pohjalle kaiken kaikkiaan lähes kolmeksi viikoksi. Tahti yliopistolla on kova ja töitä on aivan järkyttävästi. Sairastumisen jälkeen olen saanut käyttää joka ainoan sekunnin vapaa-ajastani koulutöissä kiinni ottamiseen, ja stressi osittain vain edesauttaa sairauden pitkittymistä. Mielialat mulla vaihtelee täällä kun teini-ikäisellä kutkuttavasta innostuksesta syvimpään epätoivoon. Kiireessä ja paineessa en tosiaankaan ole luovimmillani, vaan tuntuu että alisuoritan tällä hetkellä keiken vaan sillä asenteella, että kunhan olisi jotain palautettavaa deadline -päivänä. Vaikeimmilla hetkillä koitan pitää tavoitteet ja tulevaisuuden mielessä, vaikka miten tekisi mieli varata liput Suomeen ja palata takaisin tuttuun ja turvalliseen. Koti-ikävä, sairastaminen ja stressi ei tosiaan ole mikään mukava yhdistelmä, mutta asioilla onneksi on yleensä tapana järjestyä. 

Viikonloppuna sain kauan odotetun irtioton arjesta ja stressistä, kun poikaystäväni tuli käymään ja vei minut koko viikonlopuksi Lontooseen juhlimaan 25-vuotis synttäreitäni. Edeltävät viikot olen ollut niin stressin riuduttama, että olen hädin tuskin saanut syötyä, joten oli aivan täydellistä vain syödä ulkona, nauttia ruoasta, viinistä ja erityisesti seurasta, jota olin ehtinyt ikävöidä jo lähes kaksi kuukautta. Varasimme hotellin ennestään tutuilta huudeilta Hyde Parkin kulmilta, ja otettiin aurinkoisesta Lontoosta kaikki irti. Pienestä pitäen olen rakastanut Lontoota, ja kerta toisensa jälkeen hullaannun sen lumouksesta uudestaan. Lauantaina suunnattiin yhteen suosikkipaikoistani Lontoossa, eli Portobello Roadille, joka on enemmän kuin paratiisi tällaiselle vintagen ja secondhandin suurkuluttajalle. Illemmalla käytiin kävelemässä Thamesin varrella, ja katsomassa yksi West Endin huikeista musikaaleista. Voisiko parempaa synttärijuhlintaa toivoa?! Sunnuntaina suunnattiin Oxford Streetille shoppailemaan, minun ollessa vaihteeksi lähinnä makutuomarin roolissa.

Sunnuntai-iltana lähdin kohti Bristolia aika haikeissa tunnelmissa. Itkuisen ja loputtomalta tuntuvan bussimatkan jälkeen kotiin paluuta piristi onneksi kasa paketteja, sekä käsin tehty kakku ja kukat kämppiksiltä.  Koti-ikävä on kovempi kuin koskaan, mutta kohta voi onneksi jo alkaa laskemaan päiviä jouluun. Ihana synttäriviikonloppu on arkistoitu mieleen onnellisten muistojen kansioon, ja jonain päivänä toivon mukaan muistelen tätä kaikkea, koti-ikävineen ja haastavuuksineen mahtavana kokemuksena. 

Ihanaa viikkoa kaikille!

Taiteilija elämää

Bristolin kuulumisia taas pitkästä aikaan. Kaksi viikkoa olin niin järkyttävän taudin kourissa, ettei tehnyt mieli paljon omista kuulumisista kirjoitella. On se uskomatonta miten sairastaminen vaikuttaa mieleen. Vähän aikaa mieli oli täynnä pelkkää synkkyyttä ja kaikki tuntui mahdottomalta. Koulutöitä jäi rästiin ja ajatus tai varsinkaan luova sellainen ei kulkenut ei sitten yhtään. Heti kun fyysinen olo alkoi tuntua paremmalta, niin ohops, elämä on taas ihan sairaan siistiä ja voisin hyppiä innostuksesta koko ajan. 

Sairastamista ja talon "pientä" homeongelmaa lukuun ottamatta tänne kuuluu pelkkää hyvää. Koulutöitä on ihan älyttömästi, ja kahden viikon poissaolon kyllä huomaa, mutta kun on tarpeeksi motivoitunut istuakseen jokatapauksessa illat ja viikonloput kirjastossa töiden parissa, niin eiköhän tuo työlista tuosta vielä lyhene. 

Olen saanut aivan mahtavia ystäviä täällä, mikä on helpottanut sopeutumista todella paljon. Olen pohtinut, että täällä erilaisuus ja persoonallisuus tuntuu olevan jotenkin paljon sallitumpaa kuin Suomessa. Ystäväporukkani koostuu todella monen kirjavasta sakista, mutta ketään ei arvostella tai katsota nenän vartta pitkin, ja ihmiset tuntuvat keskittyvän enemmän positiiviseen ajatteluun kuin negatiiviseen. Välillä tuntuu, että Suomessa kohtaa enemmän sellaista ajattelua, että toisen hyvä on itseltä pois, ja jos laitat vääränlaiset housut jalkaan, niin leimataan oudoksi tai juntiksi. Täällä erilaisuus tuntuu olevan enemmänkin rikkaus kun outous. Ihmisiin on helppo tutustua, eikä mitkään pinnalliset asiat määrittele sitä kuka voi hengailla kenenkin kanssa. 

Perjantaina meillä oli kotona "lehmäjuhlat". Älkää kysykö miksi, jotenkin se liittyy johonkin nepalilaiseen tärkeään henkilöön. Täällä me syötiin ja tanssittiin keskellä päivää, täysin selvinpäin eikä siinä ollut mitään outoa. Muutama viikko sitten meillä oli kakkujuhlat, jolloin syötiin vaan ihan hillittömästi erilaisia kakkuja, ja jo ensi viikolla on luvassa seuraavat juhlat, jotka ovat tietysti halloween -juhlat. Siitäkös riemu syntyi kun erehdyin sanomaan että mulla on synttärit ensi viikolla... Olen jo tottunut siihen, että meidän talossa on vähän väliä jonkin sortin juhlat menossa, vaikkakaan mistään ryyppäjäisistä ei ole kyse. Myöskään minkäänlaisia viikonpäivä -rajoitteita juhlien pitämiselle ei ole, vaan juhlat voidaan pitää vaikka maanantaina tai torstaina jos siltä tuntuu. Aika virkistävää.

Alla kuvia meikäläisen arjesta kuluneilta viikoilta.

Viikonloppu hurahti mun osalta aika erakkomaisissa merkeissä perjantain lehmäjuhlia lukuun ottamatta, mikä ei kyllä haitannut yhtään. Lauantaina heräsin ajoissa käymään kirjastossa, mistä jatkoin kävelyä Ashton Courtille lounaalle ja ihmettelemään valtavaa peuraseuruetta. Ashton Court on aivan mahtava puisto, ja korkealla mäellä on ikivanha "linna", missä voi istuskella kahvilla tai lounaalla, ja myös osa yliopiston taidetunneista pidetään siellä. Ihana paikka. Loppupäivän sain viettää yksin talossa taiteillen ja laulaa rallatellen, kämppisten ollessa reissussa.

Tuntuu että olen kyllä valinnut itselleni niin oikean alan, ja oikean paikan sen opiskeluun, ei voi muuta sanoa.

Ensi viikolla tuleekin ensimmäiset vierailijat tänne Bristoliin, ensin sisko perheineen Oxfordista, ja loppu viikosta poikaystävä Suomesta, CAN`T WAIT!

Ihanaa alkavaa viikkoa! :)