Taiteilija elämää

Bristolin kuulumisia taas pitkästä aikaan. Kaksi viikkoa olin niin järkyttävän taudin kourissa, ettei tehnyt mieli paljon omista kuulumisista kirjoitella. On se uskomatonta miten sairastaminen vaikuttaa mieleen. Vähän aikaa mieli oli täynnä pelkkää synkkyyttä ja kaikki tuntui mahdottomalta. Koulutöitä jäi rästiin ja ajatus tai varsinkaan luova sellainen ei kulkenut ei sitten yhtään. Heti kun fyysinen olo alkoi tuntua paremmalta, niin ohops, elämä on taas ihan sairaan siistiä ja voisin hyppiä innostuksesta koko ajan. 

Sairastamista ja talon "pientä" homeongelmaa lukuun ottamatta tänne kuuluu pelkkää hyvää. Koulutöitä on ihan älyttömästi, ja kahden viikon poissaolon kyllä huomaa, mutta kun on tarpeeksi motivoitunut istuakseen jokatapauksessa illat ja viikonloput kirjastossa töiden parissa, niin eiköhän tuo työlista tuosta vielä lyhene. 

Olen saanut aivan mahtavia ystäviä täällä, mikä on helpottanut sopeutumista todella paljon. Olen pohtinut, että täällä erilaisuus ja persoonallisuus tuntuu olevan jotenkin paljon sallitumpaa kuin Suomessa. Ystäväporukkani koostuu todella monen kirjavasta sakista, mutta ketään ei arvostella tai katsota nenän vartta pitkin, ja ihmiset tuntuvat keskittyvän enemmän positiiviseen ajatteluun kuin negatiiviseen. Välillä tuntuu, että Suomessa kohtaa enemmän sellaista ajattelua, että toisen hyvä on itseltä pois, ja jos laitat vääränlaiset housut jalkaan, niin leimataan oudoksi tai juntiksi. Täällä erilaisuus tuntuu olevan enemmänkin rikkaus kun outous. Ihmisiin on helppo tutustua, eikä mitkään pinnalliset asiat määrittele sitä kuka voi hengailla kenenkin kanssa. 

Perjantaina meillä oli kotona "lehmäjuhlat". Älkää kysykö miksi, jotenkin se liittyy johonkin nepalilaiseen tärkeään henkilöön. Täällä me syötiin ja tanssittiin keskellä päivää, täysin selvinpäin eikä siinä ollut mitään outoa. Muutama viikko sitten meillä oli kakkujuhlat, jolloin syötiin vaan ihan hillittömästi erilaisia kakkuja, ja jo ensi viikolla on luvassa seuraavat juhlat, jotka ovat tietysti halloween -juhlat. Siitäkös riemu syntyi kun erehdyin sanomaan että mulla on synttärit ensi viikolla... Olen jo tottunut siihen, että meidän talossa on vähän väliä jonkin sortin juhlat menossa, vaikkakaan mistään ryyppäjäisistä ei ole kyse. Myöskään minkäänlaisia viikonpäivä -rajoitteita juhlien pitämiselle ei ole, vaan juhlat voidaan pitää vaikka maanantaina tai torstaina jos siltä tuntuu. Aika virkistävää.

Alla kuvia meikäläisen arjesta kuluneilta viikoilta.

Viikonloppu hurahti mun osalta aika erakkomaisissa merkeissä perjantain lehmäjuhlia lukuun ottamatta, mikä ei kyllä haitannut yhtään. Lauantaina heräsin ajoissa käymään kirjastossa, mistä jatkoin kävelyä Ashton Courtille lounaalle ja ihmettelemään valtavaa peuraseuruetta. Ashton Court on aivan mahtava puisto, ja korkealla mäellä on ikivanha "linna", missä voi istuskella kahvilla tai lounaalla, ja myös osa yliopiston taidetunneista pidetään siellä. Ihana paikka. Loppupäivän sain viettää yksin talossa taiteillen ja laulaa rallatellen, kämppisten ollessa reissussa.

Tuntuu että olen kyllä valinnut itselleni niin oikean alan, ja oikean paikan sen opiskeluun, ei voi muuta sanoa.

Ensi viikolla tuleekin ensimmäiset vierailijat tänne Bristoliin, ensin sisko perheineen Oxfordista, ja loppu viikosta poikaystävä Suomesta, CAN`T WAIT!

Ihanaa alkavaa viikkoa! :)